Kirjoitin jo pitkän aikaan sitten tämän runon, joka on itseni mielestä  paras runoni. Jostain syystä tämä ei vain muille ole auennut. Enpä kuitenkaan haluaisi kauheasti selitellä tätä runoa. 

Sydämenlyöntejä

En kuule
sydämenlyöntejä
taaskaan.

Sinun sydämesi lyönnit
tarkkoja,
kuten minun kelloni
-aina 5 minuuttia myöhässä.

Hengitin sisään ja ulos
bussi samaa tahtia
huokaa,
odottaa.

"Nousetko kyytiin?"
Nyökkään,
sitten päättäväisenä
kuuntelen omaani.

Bussi parahtaa
lähtiessään liikkeelle,
mutta sen äänet
peittyvät kelloni ääneen.
Tik tak. Tik tak.