Ehkäpä yksi rakkaimmista kappaleista minulle on "Lounatuulen laulu". Se on kaunis kappale, jonka sanoissa on kaunis sanoma. Lapsena halusin aina kuunnella tätä kappaletta, niin että muut perheestä kyllästyivät kappaleeseen. Yhä edelleen tuo kappale saa minun sydämeni sykkimään.

Muita "tärkeitä" kappaleita minulle, on Sibeliuksen Finlandia ja viime aikoina Egotripin "Nämä ajat eivät ole meitä varten".  Viimeksi mainittu on ollut jollain lailla lohdullinen kappale minulle. Surullinen, viiltävä, mutta eteenpäin katsova. Sibeliuksen Finlandia taitaa olla tärkeä samasta syystä, kuin monelle muulle suomalaiselle. Voisi sanoa sen olevan kappale, joka on sytyttänyt ja pitänyt yllä meidän vapaudenhalumme. Finlandian kuullessani mietin Suomen itsenäistymistä ja ihmettelen sitä. Se on musiikillinen runo suomalaisesta sisukkuudesta ja peräänantamattomuudesta.

Kaiken kaikkiaan on hirvittävän vaikea poimia monien hyvien kappaleiden joukosta niitä, jotka ovat sykähdyttäneet. Monetkaan ei niin hyvät kappaleet on osa minun "musiikillista muistia". Eräs tällainen on NKOTB:n Step by Step. Nuoruus tulee mieleen ja samalla ehkä tiettyjä asioita.  Eivät nämä ole kappaleita, joita laitan levysoittimeen, mutta ne ovat vaikuttaneet minuun vääjäämättä.

Kuuntelen itseasiassa hyvin monipuolista musiikkia, mutta tärkeintä yleensä on, että kappaleella on hyvä rytmi ja melodia. Siitä lähdetään. Kun kappaletta kuuntelee enemmän, alkaa sanoituksen merkitys kasvamaan. Paitsi tietty kielissä, joissa sanoitusta ei ymmärrä. Ja on olemassa kappaleita, joissa ei ole mitään muuta hyvää, kuin sanat. Näitä ei sitten tule kuunneltua ehkä muuten.

Pidän sanoitusten lukemisesta, sillä parhaimmillaan se on runoilua. Kertovat lyhyesti tarinan. Ja yleensä ottaen ihailen niitä, jotka onnistuvat kirjoittamaan musiikkiin sanat. Ei voi olla helppoa yrittää saada biisin tunnelma sanoihin ja vielä saada sanoitus toimimaan kappaleen rytmin ja melodian kanssa. Tosin, olisiko vaikeampaa saada musiikki toimimaan sanoituksen kanssa?