En tiedä mitä teen vuoden päästä. Mua pelottaa, että vuoden päästä olen tässä samassa tilanteessa kuin nyt.  Että vuoden päästä teen samoja töitä ja yhtä epävarma tulevaisuus olisi tiedossa. Olen hakemassa uudestaan opiskelemaan, mutta pääsenkö hakemaani oppilaitokseen on kysymysmerkki ja toinen isompi kysymysmerkki on, että jaksanko opiskella. Jos opiskelen täysipäiväisesti elintasoni tippuu huomattavasti, enkä voisi maksaa lainaa. En saa enään opintotukia, joten minun olisi joka tapauksessa käytävä töissä. Samalla olisi kiva olla välillä vapaalla ja tapailla kavereita jne. Jaksanko todella opiskella?

Mutta haluaisin opiskella. Vihdoin, mulle on selkiytymässä ne tehtävät, joita haluaisin tehdä. Haluan tehdä jotain konkreettista, tutkia selkeää, rajattua ongelmaa, johon on löydettävissä ratkaisu piankin, kunhan asiantuntemusta löytyy. Haluan tehdä yhteiskunnallista työtä, parantaa ihmisten elintasoa ja elämänlaatua.

Ja vasta nyt, seitsemän opiskeluvuoden, tutkinnon ja muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen osaan sanoa, mitä haluan tehdä. Vähän myöhäinen herätys?

Toivottavasti asiat selkiytyvät vuoden sisällä, sillä minulla on tavoitteet ensi vuodessa. Yritän päästä sisään oppilaitokseen ja syksyn olen vielä töissä, ehkä suorittaen joitain kursseja. Keväällä mietin, miten jatkan. Näin siis, jos pääsen haluamaani oppilaitokseen. Mitä sitten, mikäli en pääse sisään oppilaitokseen?  En todellakaan tiedä. Tiedän vain, etten voi jatkaa näin.  Kaikki muu onkin sitten epävarmaa ja siksipä tulevaisuus pelottaa.