Jotain niksathaa suomalaisissa, kun tulee Wappu. Työväen juhlana sitä tuskin monikaan pitää, mutta yhtä kaikki, kadut täyttyvät ihmisistä. Melkein kuin karnevaali. Tosin, olen kuullut eräältä ulkkarilta, että Helsinki on kauhea paikka Wappuna. Tai ainakin Wapun jälkeen. Ainakin hirveä siivo kaduilla on. Kuinkakohan moni tänä vuonna tipahtaa Ullanlinnanmäen kallioilta, kuseksii porttikongeihin, joutuu tappeluun, sammuu Espalle, ui Mantan-altaassa, tms.? Wapun perinteitä siis riittää, vaikka työväen juhlan perinteiden mukaan ei monikaan enää Wappua vietä.
Minullakin on jo ehtinyt kertyä perinteitä Wappuun. Ensin aattona syömään, sitten kokoonnutaan aina samaan baariin (nyt jo entisten) opiskelukavereiden kera ja sitten jatketaan milloin missäkin seurassa Wapun viettoa. Wappu-aamuna Ullikselle tietenkin piknikille ja kaikki tämä tehdään  yleensä hiukan maistissa, mutta tietenkin vain hiukan...
Melkein kaikissa muissa juhlissa tulee ahdistus, että mitä tekee ja kenen kanssa, minne menee jne. Paitsi Jouluna, jolloin on perheen parissa, mutta silloin ahdistaa myös. Monet juhlat ovat pakkojuhlintaa, pitää tehdä jotain erityistä, järkätä jotain hienoa, vaikka kellään ei oikeesti ole mitään ajatusta mitä haluaisi tehdä. Vapussa on se kiva, että meillä tosiaan on ystävien kanssa hieman jo perinteitä kehittynyt, toisekseen se on riittävän vapaa ohjelmasta, että ei tule "suorittamispaineita".
Että, tällaiset turinat tänään.