Jotain niksathaa suomalaisissa, kun tulee Wappu. Työväen juhlana sitä
tuskin monikaan pitää, mutta yhtä kaikki, kadut täyttyvät ihmisistä.
Melkein kuin karnevaali. Tosin, olen kuullut eräältä ulkkarilta, että
Helsinki on kauhea paikka Wappuna. Tai ainakin Wapun jälkeen. Ainakin
hirveä siivo kaduilla on. Kuinkakohan moni tänä vuonna tipahtaa
Ullanlinnanmäen kallioilta, kuseksii porttikongeihin, joutuu tappeluun,
sammuu Espalle, ui Mantan-altaassa, tms.? Wapun perinteitä siis
riittää, vaikka työväen juhlan perinteiden mukaan ei monikaan enää
Wappua vietä.
Minullakin on jo ehtinyt kertyä perinteitä Wappuun. Ensin aattona
syömään, sitten kokoonnutaan aina samaan baariin (nyt jo entisten)
opiskelukavereiden kera ja sitten jatketaan milloin missäkin seurassa
Wapun viettoa. Wappu-aamuna Ullikselle tietenkin piknikille ja kaikki
tämä tehdään yleensä hiukan maistissa, mutta tietenkin vain
hiukan...
Melkein kaikissa muissa juhlissa tulee ahdistus, että mitä tekee ja
kenen kanssa, minne menee jne. Paitsi Jouluna, jolloin on perheen
parissa, mutta silloin ahdistaa myös. Monet juhlat ovat pakkojuhlintaa,
pitää tehdä jotain erityistä, järkätä jotain hienoa, vaikka kellään ei
oikeesti ole mitään ajatusta mitä haluaisi tehdä. Vapussa on se kiva,
että meillä tosiaan on ystävien kanssa hieman jo perinteitä kehittynyt,
toisekseen se on riittävän vapaa ohjelmasta, että ei tule
"suorittamispaineita".
Että, tällaiset turinat tänään.
tiistai, 25. huhtikuu 2006
Kommentit